Jokaisella yhteiskunnalla on synkkä, arvoituksellinen puolensa. Se pätee myös internettiin. Verkon pimeä puoli sijaitsee kaukana Googlesta, Facebookista ja Ebaystä, ja se on haudattu Myspacen ja salasanalla suojattujen sähköpostilaatikoiden ja pilvipalveluiden alle. Mistä dark webissä on kyse, miten pimeään verkkoon pääsee – ja kannattaako sinne edes mennä?
Ruth Matthews
May 24, 2021 · 4 min luettu
Dark web on pieni internetin nurkkaus, joka koostuu verkkosivustoista, jotka kätkevät IP-osoitteensa internetiltä. Niille saa pääsyn ainoastaan käyttämällä erityisiä ohjelmia tai teknologiaa. Ne yleensä piilottavat myös vierailijan IP-osoitteen. Kaikkia dark webin sivustoja ylläpidetään dark webin kautta, ja lähes kaikki liikenne on salattu.
Pimeässä verkossa on yhtä ja toista. Sitä voidaan käyttää hyviin tarkoituksiin, mutta sieltä löytyy myös laitonta toimintaa.
Mitä pimeästä verkosta voi löytyä?
Valitettavasti salattu verkkotoiminta mahdollistaa myös laittomuudet. Esimerkiksi tällaista rikollisuuteen liittyvää toimintaa harjoitetaan pimeässä verkossa:
Onko dark web täten laiton? Useimmissa maissa ei. Sitä voidaan käyttää laittomiin tai laillisiin tarkoitukseen kuten tavallistakin internettiä. Kyse on siitä, kuka pimeää verkkoa käyttää ja mihin.
Joskus pimeästä verkosta ja syväverkosta eli deep webistä puhutaan samana asiana, mutta ne eivät ole sama asia. Niillä on kyllä yhteistä, ja siksi ne menevätkin helposti sekaisin.
Deep web tarkoittaa verkkosisältöä, jota tavalliset hakukoneet kuten Bing tai Google eivät ole indeksoineet. Syväverkon sisältöä ei siis löydä googlaamalla. Yleensä tämä sisältö on epäkiinnostavaa, ja se on usein salattu maksumuurilla tai salasanalla.
Pimeä verkkokin on tavallisten hakukoneitten saavuttamattomissa, sillä pimeän verkon sivustoille pääsee ainoastaan erityisvälineitä käyttäen.
Pimeä verkko sai alkusysäyksensä Edinburghin yliopistossa. Ian Clarke kehitti sitä lopputyönään. Tuloksena oli lopulta Freenet, joka tarjosi tilan keskustella, jakaa ja julkistaa tietoa anonyymisti ja ilman sensuuria.
Freenetin julkaisu yleisölle vuonna 2000 kiinnitti huomiota tarpeeseen pysytellä anonyyminä internetissä. Kiinnostuksen seurauksena vuonna 2002 julkaistiin Tor, kenties tunnetuin ohjelma, jolla saa pääsyn pimeän verkkoon.
Freenetin kehittäjän tapaan Tor:in luojat halusivat luoda alustan, joka mahdollistaisi anonyymin kanssakäymisen ja tiedostojen jakamisen. Se tarjosi kanavan erityisesti sortovalloissa eläville ihmisille, jotka halusivat jakaa kokemuksiaan turvallisesti.
Kaikki muuttui vuonna 2008, jolloin Tor julkaisi selainversion verkkosalausohjelmastaan. Kun pääsy pimeään verkkoon helpottui ja bitcoinit ja kryptovaluutta tekivät tuloaan, pimeä verkko sai synkemmän maineen – sen, josta se nykyisin tunnetaan. Väline, jonka avulla voi myydä laittomia tuotteita, ja salattu maksutapa olivat vastustamaton yhdistelmä teknisesti taitaville rikolliselle.
Käytä sitä omalla vastuullasi – dark web -kokemuksia on moneen lähtöön. Koska pimeä verkko kätkee sekä käyttäjien että sivustojen ylläpitäjien henkilöllisyyden, kukaan ei joudu vastuuseen mistään. Jos verkkosivu on pahantahtoinen ja hyökkää kimppuusi, et voi tehdä juuri mitään. Toisaalta pimeä verkko voi olla turvasatama ilmiantajille, toisinajattelijoille tai toimittajille, joiden toimia valtiot tai muut tahot tarkkailevat. Yleisesti ottaen neuvomme pysymään poissa pimeästä verkosta.
Emme suosittele pimeän verkon käyttämistä, jollei se ole välttämätöntä.
Pimeään verkkoon pääsee ainoastaan erityistä selainta käyttäen. Suosituin väline on Tor. Se toimii kuin tavallinen selain, mutta on hitaampi useiden suojauskerrosten takia. Jos haluat tehdä hakuja pimeässä verkossa, tarvitset dark web -hakukoneen, kuten DuckDuckGo:n. Se on ainoa hakukone joka indeksoi .onion-sivustoja – tämä on Tor-sivustojen verkkotunnusten pääte. Ilman hakukonetta voit käydä vain sellaisilla sivuilla, joiden osoitteen tiedät etukäteen.
Tor eli The Onion Router (sipulireititin) on alun perin Yhdysvaltain valtion luomus. Sen tarkoitus oli mahdollistaa eri asevoimien tahojen välinen tiedon ja viestien välittäminen.
Ohjelman nimi liittyy tapaan, jolla se salaa viestit. Tor kietoo tiedon moneen eri salauskerrokseen (siksi nimi viittaa sipuliin) ja lähettää sen “sipulireitittimien” verkon läpi. Jokainen reititin, jonka läpi tieto kulkee, kuorii siitä yhden suojauskerroksen pois ja lähettää tiedon kohti seuraavaa kohdetta kevyemmin salattuna. Tämä prosessi toistuu, kunnes tiedot ovat perillä. Tämä tapa varmistaa pimeän verkon käytön anonymiteetin, mutta myös hidastaa sen käyttöä.
NordVPN:n tekemän tutkimuksen mukaan 49 % pimeää verkkoa koskevista Google-hauista koskee tapoja päästä pimeään verkkoon ja 50,2 % hauista liittyy pyrkimykseen ymmärtää, mistä dark webissä on kyse.
Noin 0,5% hauista (noin 700 kuukaudessa) liittyy yritykseen selvittää, onko hakijan henkilökohtaisia tietoja myynnissä. Nämä haut tulevat Yhdysvalloista. Vain 0,3 % Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian hauista liittyy laittomien aineiden hankkimiseen.
Syväverkko ei ole laiton. Perinteisen internetin käyttö jopa olisi vaikeaa ilman sitä. Sähköpostiosoitteet ja tilien hallintasivut ovat osa syväverkkoa. Muuten se sisältää lähinnä hyödytöntä taustatietoa.
Pimeän verkon käyttäminen ei ole laitonta. Dark webin on tarkoitus mahdollistaa anonymiteetti, ja se on harvoissa paikoissa laitonta. Pimeän verkon maine laittomuuksien pesäkkeenä on kuitenkin hyvä ottaa vakavasti.
Jos olet huolissasi yksityisyydestä, pimeälle verkolle on parempi vaihtoehto: ala käyttääVPN:ää. Sekä dark web, että VPN mahdollistavat maantieteellisesti rajoitetun sisällön saavuttamisen ja niitä voi käyttää sensuurin kiertämiseen. VPN:n etu on se, että se ei hidasta selaamistasi, eikä sinun tarvitse väistellä vaarallista sisältöä yksityisyytesi nimissä.